unohdús - vois olla helena lindgrenin esikoisteoksen nimi.
se ois kaunis taiteellinen rakkausromaani, jota kaikki kehuis, mutta kukaan ei oikeasti tajuais yhtään mitä siinä tapahtuu.
siitä tehtäisiin filmatisointi noin viisi kertaa, joka kerta helenan mielestä väärin.
helena näyttelisi pääosaa, ja valittaisi koko ajan siitä, miten valot on laitettu väärin,
eivätkä ne korosta hänen huuliaan tarpeeksi.
sitten joku anarkistinen kuvausassistentti varastais epäonnistuneen kuvamateriaalin ja tekis elokuvan "Shallow Footsteps"
jossa olis vaan pätkiä siitä, kun helena valittaa, ryyditettynä tiukalla moottoripyörärokilla. välillä saattaisi tietenkin olla hieman hempeilyä, mutta ei kuitenkaan koko ajan.
yleisöä säikyteltäisiin laittamalla kummallisiin paikkoihin yhtäkkistä huutoa ja kiljumista.
helena pukeutuisi ensi-iltapäivästä lähtien aurinkolaseihin ja punaiseen huiviin.
yrittäisi peittää olemuksensa ja olla anonyymi-kuka-tahansa.
se vaan on vähän vaikeaa olla tavallinen, kun yrittää liikaa olla huomaamaton.
helena masentuisi. hän joutuisi myymään kotinsa.
hänellä ei olisi rahanpuutetta, hän vain luulisi niin. lopulta hän menisi joskus vuosien päästä katsomaan elokuvan "Shallow Footsteps" ja näkisi valon.
hänestä tulisi kansanedustaja.
hän kirjoittaisi todellisen omaelämänkerran.
sellaisen, jossa on jotakin oikeasti tapahtunutta seassa.
ja yleisö pitäisi hänestä taas.

hän nousisi valtaan!

hän hallitsisi Suomea rautaisella otteella!

Hän veisi meidät voittajan pallille!

HÄN TOISI ELÄMÄÄMME AURINGON!

HALLELUJA HÄN ON TÄÄLLÄ TÄNÄÄN!

HEEEELEEEEEEEEEEEENAAAAAA LINDGREEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEN!
	(ja ne tissit)